Psykologiaa

Jo yläasteella odotin innolla psykologian opintojen aloittamista lukiossa, sillä olihan se oppiaine, johon en ollut päässyt vielä tutustumaan peruskoulussa. Tuntui hauskalta, että pääsisi opiskelemaan asioista, jotka oli normaalisti yhdistänyt koulun ulkopuoliseen maailmaan: ihmismielestä, sen tunteista, ajattelusta ja muista ulottuvuuksista, joihin ei aiemmin osannut yhdistää tieteellistä näkökulmaa. Psykologian rikkaus – ja samalla vaikeus – on sen monipuolisuudessa: harva tieteenala käsittelee täysin abstrakteja, lähes filosofisia tietoisuuden ongelmia yhdistäen ne konkreettiseen, biologiseen näkökulmaan. Psykologiassa voi siis keskittyä sekä biologiseen aivotutkimuksen näkökulmaan että kulttuuriseen sosiaalipsykologian näkökulmaan. Psykologian ylioppilaskokeessa menestyminen edellyttää kaikkien psykologian osa-alueiden sisällyttämistä vastaukseen, sillä ihmisen toimintaa selittävät aina fyysiset, sosiaaliset ja psyykkiset tekijät.

Itse aloitin kevään ylioppilaskokeeseen valmistautumisen hyvissä ajoin loppuvuoden puolella. Toki luin kirjat läpi pariinkin otteeseen, mutta itselleni tehokkain tapa prosessoida lukemaani ja oppia on kirjoittaminen. Tein laajoja muistiinpanoja, ajatuskarttoja sekä vastasin vanhoihin ylioppilaskoekysymyksiin ranskalaisin viivoin. Vaikka sähköinen ylioppilaskoe oli entuudestaan tuntematon ja aiheutti preliminäärikokeessa aikamoista säätöä (puolet esseevastauksistani katosivat nettiyhteysongelman takia), osoittautui se loppujen lopuksi positiiviseksi uudistukseksi. Koneella kirjoittaminen mahdollisti pitkien ja rakenteeltaan eheiden vastausten laatimisen. Tekstiä mahtui vastaukseen lähes puolet kirjallisia kokeita enemmän, jolloin aiheeseen pääsi syventymään kunnolla ja monista näkökulmista katsoen.

Oppimisympäristönä en olisi voinut kuvitella parempaa koulua kuin Alppilan lukio. Alppilassa menestymistä ei mitata arvosanoilla, eikä ketään vertailla tai leimata niiden perusteella – olivat ne sitten vitosia tai kymppejä. Itselleni kilpailuhengestä ja paineista vapaa kouluilmapiiri ajoi minut valitsemaan kursseja aidon kiinnostuksen, ei käytännön menestymisen perusteella. Koulukavereiden lisäksi erityisesti opettajat ansaitsevat suurkiitoksen. Vaikka lukio-opiskelussa työ on itsenäistä ja pääosin omalla vastuulla, on opettajien suhtautuminen oppilaisiin keskeistä oikeanlaisen oppimismotivaation kehittymisen kannalta. Alppilassa ei ole ikinä tuntunut siltä, että opettajat olisivat pelkkiä opettajia puskemassa oppilaita parempiin arvosanoihin, ja meitä oppilaita jotenkin ylempänä, vaan päinvastoin tasavertaisia keskustelukumppaneita ja ystäviä. Oppilaan ja opettajan välisen, vielä jollakin tasolla peruskoulussa vallinneen ”arvojärjestyksen” katoaminen oli ainakin itselleni yksi tärkeimmistä vaikuttajista oppimismyönteisemmän asenteen syntyyn.

Unni Javanainen 14a

Psykologian ainereaalissa parhaiten menestyneet palkittiin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: