Psykologian tutkimuskurssi

Tämän vuoden neljännessä jaksossa meille psykologian tutkimuksellisesta puolesta kiinnostuneille tarjottiin mahdollisuutta osallistua ilmiökurssille, jonka aikana toteutettiin itsenäinen tutkimus soveltaen vaikeamman tason tilastomatematiikkaa. Kurssi oli juuri ennen ylioppilaskirjoituksia, ja samassa jaksossa pidettiin myös psykologian kertauskurssi. Valitsin mielummin tämän kurssin, sillä sen käytännönläheisyys ja kaksijakoinen luonne poikkesivat aikaisemmista psykologian kursseista. Halusin kokeilla toisenlaista lähestymistapaa, ja voin nyt psykologian kirjoittaneena sanoa, ettei muuten kaduta!

Ilmiökurssin alussa ryhmä jaettiin kahtia, mikä mahdollisti nopeamman etenemisen kurssin alun luento-osiossa. Jokaisella tämän osion tunnilla toiselle puoliskolle pidettiin tilastomatematiikan luento ja toiselle luento psykologisesta tutkimuksesta sekä sen arvioinnista. Pienemmät ryhmät mahdollistivat myös helpon keskustelun aiheista, jotka mahdollisesti jäivät vaivaamaan. Erityisesti matematiikan osiossa läpikäyty terminologia ja kaavat olivat asioita, joita ei aikaisemmin tilastomatematiikan kursseilla oltu mainittu. Tutkimusten matemaattisen osan suhteen rima oli korkealla, ja Saku painottikin tätä tunnista toiseen. Psykologian puolella käydyt teemat tuotiin esille välillä dokumentein, joista jälkeenpäin keskusteltiin. Välillä taas kuunneltiin perinteisempiä luentoja tutkimustyypeistä, tutkimuksen vaiheista tai sen tekemisen tavoista. Jargonin ymmärtämisessä auttoivat esimerkkitutkimukset, joita yhdessä tarkastelimme ja arvioimme. Molempien opettajien luennoilla opin kehittämään medialukutaitoani: somessa klikkiotsikoiksi tehtäviä tutkimuksia on nyt helpompi huomata, ja usein myös pistää silmään tilanteita, joissa korrelaatioista oletetaan turhaan kausaliteettia.

Kurssin todellinen haaste tuli ilmi, kun siirryttiin itse tutkimuksen suunnitteluun ja hiljalleen itsenäiseen toteutukseen. Jussi, Antti ja minä päätimme työskennellä yhdessä, sillä luotimme toistemme motivaatioon ja työpanokseen. Pöydällä pyöri muutamia tutkimuksen aiheita, mutta niistä mieleinen selvisi pian, kun tajusimme muiden olevan liian laajoja (mitä rajatumpi aihe, sitä selvempi toteutus). Tutkimuksen pääkysymykseksi nousi siis se, miten yksilön temperamentti vaikuttaa koulumenestykseen. Ennen toteutuksen suunnittelua tuli kuitenkin määritellä kysymyksen käsitteet selvästi, jotta niitä voitaisiin tarkemmin mitata. Temperamenttiin päätimme käyttää Cloningerin teoriaa, ja koulumenestys määrittyi tutkimuksessamme sekä yo-kirjoitusten että lempiaineiden arvosanoilla. Tällä myös rajasimme tutkittavia henkilöitä niihin, jotka ovat jo osallistuneet yo-kirjoituksiin.

 

Kun aihetta ja siihen liittyviä kysymyksiä oli muutama tunti jauhettu yhdessä, siirryttiin lähes kokonaan itsenäiseen vaiheeseen, jossa opettajat olivat tuntien aikana koululla tavoitettavissa, muttei työskentelyä tarvinnut tehdä tunnilla. Antin ja Jussin kanssa päätimme tavata yhdestä kahteen kertaan viikossa, asettaen joka tapaamiselle oman tavoitteen. Ensimmäinen tutkimustapaaminen vei meidät Haagan ilmeisesti ainoaan baariin, ja mukavilla sohvilla saimme kolme hypoteesia valmiiksi. Seuraava vaihe oli itse tutkimuksen teko, jonka päätimme toteuttaa kyselymuodossa. Mahdollisimman luotettavan tuloksen toivossa kysymyksiä tehtiin ja hiottiin pitkään. Tässä vaiheessa olisi ehkä ollut järkevämpää tarkistuttaa työtä opettajilla, sillä silloin olisimme varmasti päässeet eteenpäin vauhdikkaammin. Yhdessä hommailu oli silti mielekästä, työskentelypaikkojen vaihdellessa kirjastosta kotiin ja välillä taas muutamaan rauhalliseen kuppilaan. Tapaamisten aikana kaikille selvenivät roolit, jotka toimivat parhaiten etenemisen kannalta. Selkeä työnjako auttoi kaikkia jäsentämään vaiheita, joten jonkun täytyi toimia delegoijana. Matemaattiseen puoleen tarvittiin joku, joka osasi ennestään Excelin salat ja hyvän päättelykyvyn sekä tarvittiin myös kärsivällinen henkilö tarkistamaan tuloksia ja ulkoasua. Selkeän työnjaon ja vaiheittaisen työskentelyn takia tapaamisista tuli enemmän palkitsevia kuin uuvuttavia.

Kurssista saimme paljon sellaista osaamista ja tietoa, jota tarvitaan yliopistotasolla. Oli mahtavaa toimia koekaniinina tässä kokeilussa, vaikka se tarkoitti myös virheiden tekoa ja kompurointia. Kurssilla olisi voinut olla enemmän yhteisiä deadlineja tai sovittuja opponointitapaamisia, sillä näin teoriassa toimivasta opponointi-ideasta oltaisiin saatu jotain konkreettisempaa irti. Opettajien aito kiinnostus ja asiantuntijuus toimivat hyvinä motivoijina, ja heillä molemmilla riitti kärsivällisyyttä taipua meidän myöhästymisiimme. Tunneilla tuntui siltä, että olimme kokeilusta kaikki yhtä innoissamme. Kiitokset siitä.

Siiri Siltala 14B

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: