Kilpisjärven leirikoulu 25.8.-31.8.

Ruskaa, revontulia ja poroja.

Viikon aikana saimme ihailla Lapin alkavaa ruskaa. Tunturikoivun lehdet olivat jo muuttumassa keltaisiksi. Maaruska näkyi vaivaiskoivun, mustikoiden ja ruohokanukoiden lehdissä. Ruskan värit syntyvät, kun kasvit syksyllä säiden viiletessä siirtävät lehtivihreän lehdistä talteen ja muut kasvien väriaineet loistamaan.

Osa opiskelijoista pääsi todistamaan syksyn ensimmäisiä revontulia. Syksyisin revontulet ovat erityisen näyttäviä, koska maa on vielä tumma ja lumeton. Revontulet syntyvät aurinkotuulen varautuneet hiukkaset pääsevät Maan magneettikentän voimaviivoja pitkin ilmakehään ja törmäävät ilmakehän typpi- ja happimolekyyleihin.

Poroja oli kaikkialla Kilpisjärven alueella ja saimme ihmetellä niitä jopa hostellin ikkunoista ja illallispöydästä. Suurimmat hirvaat valmistautuivat rykimäaikaan hieromalla sarvistaan nahat.

Leirikoulumme päätösseminaari pidettiin hotellin kokoushuoneessa viimeisenä aamuna ja opiskelijat esittelivät projektityönsä. Kaikki olivat tehneet erinomaista työtä. Leirikoulu oli antoisa.

ebd2bf4c-ff4b-457c-ba55-690815129c82.jpg0f4598b3-5dfb-42f2-ba0d-741a19252d0e.jpg0790b83d-2da9-421f-88bc-cde86c0937e7.jpgKeskiviikkona 29.8.2018 ylitimme rajan Kilpisjärveltä Norjan puolelle Tromssan kaupunkiin. Tromssassa vierailimme Norges fiskerihøgskolessa, joka on osa Tromssan yliopistoa. Meitä oli vastassa tutkija Elina Halttunen, joka tarjoutui jakamaan meille ainutlaatuista tietoa yliopistosta. Hän aloitti uransa lähtiessään Portugaliin Erasmus-vaihtoon opiskelemaan meribiologiaa. Sieltä eräs professori tavoitti hänet ja pyysi Huippuvuorille tutkimaan krillin ulostetta ja sen osuutta meriekosysteemin hiilen kierrossa.  Sitä kautta hän päätyi Norjaan tekemään graduaan. Norjassa hän sai mahdollisuuksia osallistua erilaisiin projekteihin, esimerkiksi Kanadaan tutkimaan Tyynenmeren lohia.

Norges fiskerihøgskole on kaikille hyvä mahdollisuus.  Suomalaiset opiskelijat voivat hakea pohjoismaisiin yliopistoihin samassa haussa paikallisten kanssa. Tromssan yliopistossa ei myöskään ole erillisiä pääsykokeita tai lukukausimaksuja. Meidätkin toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi opiskelemaan.

Fiskerihøgskolen jälkeen menimme Norwegian Polar Institutiin missä tutkija Heli Routti kertoi meille tutkimuslaitoksen toiminnasta. Sen tehtävänä on antaa tietoa ja neuvoa antarktisista ja arktisista alueista esimerkiksi päättäjille. Suurimpia tutkimusaiheita instituutissa ovat ilmastonmuutos, muovit meressä sekä ilman ja veden välityksellä leviävät ympäristömyrkyt. Tutkijat käyttävät meren tutkimuksissaan apuna esimerkiksi hylkeitä, joihin kiinnitetään mittalaitteita ja näin saadaan paljon erilaista tietoa esimerkiksi merivirroista ja hylkeiden käyttäytymisestä. Helin oma tutkimusaihe oli jääkarhut. Tutkijat tutkivat jääkarhuja nukuttamalla ne ja ottamalla palan rasvakerroksesta. Rasvakerroksesta tutkijat saavat tietää esimerkiksi jääkarhun ympäristömyrkkypitoisuudet, rasvapitoisuuden ja hormonitason sekä saavat tietoa sen ravinnosta. Tutkijat saattavat ottaa myös hampaan josta pystyy määrittämään karhun iän.

Vierailujen jälkeen tutustuimme Tromssan katukuvaan, tuomiokirkkoon, kauppoihin ja herkkutarjontaan. Tusen tack Tromsø, kohtelit meitä hyvin!

Tiistaina 28.8. aamulla suuntasimme Malla-laivalla Kilpisjärven yli kolmen valtakunnan rajapyykille. Siitä jatkoimme matkaa Mallan luonnonpuistoon. Se on Suomen vanhin luonnonsuojelualue, joka perustettiin vuonna 1916. Alueella on kalkkipitoisen kasvualustan ansiosta Suomen monipuolisin tunturikasvilajisto. Joitakin kasvi- ja perhoslajeista ei tavata missään muualla Suomessa. Lisäksi Golf-virran ansiosta Kilpisjärven alueen ilmasto on huomattavasti lämpimämpi kuin vastaavilla leveyspiireillä. Yksi hienoimmista Mallan luonnnonpuiston nähtävyyksistä on Kitsiputous, jonka ääressä pidimme evästauon. Päivän aikana kävelimme 16 km ja elinympäristöt vaihtelivat tunturikoivikosta ylärinteiden avoimeen paljakkaan. Tunturin ylärinteiltä rapautunut rakkakivikko oli haastavinta kulkea. Linnuista havaitsimme maakotkan ja piekanan. Lievistä vammoista huolimatta päivän patikointi oli sen arvoista!

20180828_163117_415 2.JPG
Maanantaina 26.8.
lähdimme Saana-tunturille, joka on Kilpisjärven merkittävin turistinähtävyys. Saanan rinteille syntynyt leveä polku kertoo suuresta vierailijamäärästä. Aiemmin Saanalle meni portaat jyrkimmällä kohdalla, mutta ne jostain syystä purettiin vuosi sitten. Tiistaina Saanan juurella on ollut katselmus metsähallituksen asiantuntijoiden ja paikallisten kanssa siitä, tehdäänkö Saanalle uudet portaat.

Saanan juurella on retkeilykeskus, joka palvelee matkailijoita päiväturisteista alueelle tuleviin vaeltajiin. Retkeilykeskuksen ympärillä on paljon norjalaisturistien ‘naulatelttoja’ matkailuvaunujen vieressä. Norjalaiset käyvätkin paljon Kilpisjärvellä ja heillä on paljon lomamökkejä Salmivaaran alueella.

Bussimatkalla paikallinen kuski kertoi meille, että kaikki Kilpisjärvellä asuvat ovat tekemisissä matkailun kanssa tavalla tai toisella. Matkailusesonki näkyy Kilpisjärven katukuvassa. Matkailuyritykset ja parkkipaikat täyttyvät lomalaisista etenkin heinäkuun aikana. Hotellimme Kilpis on avoinna kesäkuun alusta syyskuun loppuun, vilkkaimmillaan sesonki on elokuun alkupuolella. Elokuun loppupuolella alkaa ruskasesonki, joka kestää syyskuun loppuun. Sesonkityövoimaa tarvitaan alueella kiireisimpään aikaan. Hotellissamme ainoastaan johtaja on paikallinen ja kaikki muut työntekijät tulevat muualta vain kesäksi tänne.

Saanan huipulta näimme Kilpisjärven viehättävän kylän, jossa noin 120 vakituista asukasta.

Sunnuntaina 26.8. saavuimme yöjunalla Kolariin. Matkalla Kilpisjärvelle kävimme katsomassa palsasuota Iitossa, tutustuimme palsoihin kävelemällä alueen opastetun luontopolun. Palsasuot ovat suoyhdistymätyyppejä, jotka koostuvat palsoista ja niiden välissä olevasta aapasuosta.

Palsoja esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla tundran ja boreaalisen vyöhykkeen välissä. Suomessa palsoja on vain pohjoisimmassa Lapissa.

Palsakummut ovat ikiroudassa olevaa turvetta ja kivennäismaata. Niitä syntyy alueella, jossa vuoden keskilämpötila on alle -1 astetta. Palsasuolla näimme ensimmäiset porot ja kasvillisuudessa oli paljon hillaa. Siellä oli paljon eläimiä ja kasveja, joista tunnistimme esimerkiksi poroja ja lakkaa.

Vanhimmat palsat voivat olla jopa 2000 vuotta vanhoja ja kooltaan 5-7 metriä korkeita.  Ilmastonmuutos voi voimistuessaan sulattaa palsakummut ja palsasuot voivat kadota. Tällöin palsoihin varastoituneesta turpeesta vapautuu metaania, joka entisestään voi kiihdyttää ilmastonmuutosta. Tällöin palsasoiden monimuotoisuus heikkenee ja monet palsasoiden eliölajit häviävät.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: