Ylioppilaan puhe

IMG_2385Ylioppilas Trilce Teivainen

Alppilan lukio

UUDEN YLIOPPILAAN PUHE 1.6.2019

Arvoisa juhlayleisö, ylioppilaat, opettajat, rehtori, kotiväki, riemuylioppilaat, henkilökunta ja Alppilan lukion opiskelijat. Tänään olemme juhlistamassa meitä   uusia ylioppilaita. Tiemme kohtaavat vielä tänään, mutta samalla kuljemme kohti uusia, omia polkujamme.

Tänään juhlistamme meitä yhdistäviä tekijöitä: läheisiä ystäviä ja kavereita, mahtavia opettajia, lukiomme yhteishenkeä ja tapahtumia. Me kaikki uudet ylioppilaat olemme saaneet paljon Alppilan lukiosta   välillä se unohtuu.

Kolmen vuoden aikainen tiedonsaanti on rikastuttanut meitä: Kriittisyys on tehnyt meistä vahvempia. Luku- ja kirjoitustaidon kehittyminen on antanut meille toivoa   ainakin minun kohdallani. Yhteiset kokemukset lämmittävät mieltämme. Ystävät tukevat, auttavat, joskus suututtavat, mutta myös rakastavat.

Olemme saavuttaneet paljon. Tänään voimme suureksi saavutukseksi nimetä ylioppilastutkinnon. Se muistuttaa meitä opiskelusta ja ehkä samalla muustakin. Olemme myös epäonnistuneet. Ehkä jonkun mieleen pulpahtaa kysymyksiä: ”Miksi en tehnyt enemmän töitä?” tai ”Miksi en yltänyt tavoitteisiini?” Tänään unohdamme nämä kysymykset. Olemme oikeasti saavuttaneet paljon. Jokainen ylioppilastutkinto tässä salissa on saavutuksen merkki.

Ylioppilastutkinto on antanut meille kaikille uusia näkökulmia maailmaan: Oppiminen on sivistänyt meitä. Lukeminen on avannut silmämme. Kirjoittaminen on antanut meille mahdollisuuksia. Siksi mielestäni meidän on tärkeää muistaa roolimme nykymaailmassa. Me, ylioppilaat, olemme vastuussa maailman menosta. Me olemme tulevaisuus. Me voimme vaikuttaa. Me voimme ymmärtää. Tehdään siis asioille jotain: Otetaan toiset ihmiset huomioon   meidän ikäluokkamme voi näyttää, mitä vastuu tarkoittaa. Otetaan maailman eliöt huomioon muistetaan ihmisten aiheuttamat tuhot biosfäärissä ja ilmastonmuutos, joka on meidän sukupolvemme suurin huolenaihe.

Fossiilisten polttoaineiden käyttö ja metsänhakkuut ovat viemässä meidät pimeään aikaan. Viimeisimmän YK:n arvion mukaan jopa 7 miljoonaa ihmistä kuolee ennenaikaisesti ilmansaasteiden takia. Merenpinta nousee. Sään ääri-ilmiöt lisääntyvät. Tulevaisuudessa joudumme kantamaan vastuuta ilmastopakolaisista. Ilmastopakolaisuus tulee olemaan maailmanlaajuisesti vaikeasti ratkaistava ongelma.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamat tuhot heijastuvat jo nyt myös koulutukseen   erityisesti naisten kohdalla. Koulutuksesta pitää karsia, koska veden ja polttopuun saatavuus heikentyy. Naiset ovat yleensä vastuussa ruoan hankinnasta alueilla, missä ilmastonmuutoksen aiheuttamat tuhot esiintyvät selkeiten. Täten monien naisten opiskelumahdollisuudet jäävät toissijaisiksi   onhan ruokaa hankittavaa. Puhumme ongelmista, pyrimme ratkaisuihin, mutta saavutammeko oikeasti mitään?

Polkumme ehkä erkaantuvat tänään, mutta yhteistyömme saattaa yhdistää meidät tulevaisuudessa. Ja se tulevaisuus olemme me   me ylioppilaat. Me pystymme omilla tiedoillamme ja taidoillamme vaikuttamaan tulevaisuuteen.

Kulutustottumustemme on siirryttävä kohti kestävämpää tapaa. Vuonna 1987 Brundtlandin komissio popularisoi käsitteen ”kestävä kehitys”. Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan kehitystä, joka ottaa tulevatkin sukupolvet huomioon. Me, ylioppilaat, voimme vaikuttaa tulevien sukupolvien elämään tekemällä kestäviä ratkaisuja. Meitä seuraavillakin sukupolvilla on oikeus vähintäänkin yhtä hyvään elämään kuin meillä on nyt.

Arvoisa yleisö, vaikka ilmastonmuutos murheineen onkin tämän ajan vilkkain puheenaihe, haluan muistuttaa meitä muustakin   suvaitsevaisuudesta. Olen varma siitä, että koulutus on tehnyt meistä ylioppilaista yhä suvaitsevaisempia. Eikä vain koulutus. Alppilan lukion yhteishengessä on tasa-arvoisuuden tunnetta. Olen aina saanut olla täällä oma itseni. Silti on hyvä muistaa, että näinkin tasa-arvoisessa maassa kuin Suomessa tapahtuu syrjintää. Tämän takia en voisi yhtään enempää korostaa historian ja eri kulttuurien tuntemuksen tärkeyttä. Ilman näitä oppeja vaarana on sokaistua median välittämistä tiedoista. Historiallisen, kulttuurisen ja yhteiskunnallisen kontekstin tunteminen laajentaa näkemyksiämme monista asioista. Sen avulla pystymme ymmärtämään paremmin asioita ja olemaan suvaitsevaisempia.

Suvaitsevaisuutta on tärkeää painottaa erityisesti tänään täällä, koska tiedän meidän olevan valmiita tekemään paljon sen edistämiseksi: Me unohdamme ennakkoluulot, jotka vääristävät käsityksemme maailmasta. Me muistamme sanoa ei syrjinnälle, oli tilanne mikä tahansa. Yhteiskunnassamme ei ole tilaa sille. Kenenkään ei pidä tuntea ulkopuolisuuden tunnetta etnisen taustan, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai poliittisten näkemysten takia. Rasismi tekee ihmisestä heikon. Se kertoo tietämättömyydestä. Mutta me emme ole tietämättömiä. Me olemme keränneet tietoa maailmasta seuraamalla mediaa, opiskelemalla oppitunneilla sekä osallistumalla esimerkiksi leirikouluihin, joita lukiomme järjestää aktiivisesti.

Alppilan lukion järjestämät leirikoulut ja Erasmus-matkat ovat mahdollistaneet monien opiskelijoiden tutustumisen uusiin kulttuureihin. Itse olen saanut paljon Valencian Erasmus-matkasta ja Lontoon leirikoulusta. Molemmilla matkoilla esimerkiksi käsitykseni eri uskonnoista laajentui tekemiemme kouluvierailujen myötä: opin ymmärtämään toisenlaista ajatusmaailmaa. Emmehän voi ymmärtää muita, jos emme tutustu ja sitä kautta ymmärrä toisia kulttuureita. Kun annamme toisille mahdollisuuden, saamme myös itse enemmän takaisin.

Elämme monikulttuurisessa Suomessa, jossa jokaisella ihmisellä, taustastaan riippumatta, pitäisi olla samat mahdollisuudet. Näin ei valitettavasti aina ole   ei edes Suomessa. Mikä on siis pielessä? Meidän pitäisi olla ylpeitä siitä, että pystymme olemaan vuorovaikutuksessa erilaisten, eri taustoista tulevien ihmisten kanssa. Käsitys ”muista” erillisinä ryhminä omine kulttuureineen polarisoi yhteiskuntaamme pelkoa herättävällä tavalla. Emme pysy globaalin maailman tahdissa mukana, jos toimimme näin, jos luokittelemme ihmisiä erilaisiin ryhmiin.

Edessämme on siis paljon tehtävää. Alppilan lukiosta valmistuu tänään innovatiivisia nuoria, jotka omalla osaamisellaan pystyvät ratkaisemaan yhteiskuntamme ongelmia. Olemme kolmen vuoden ajan pumpanneet älyttömästi tietoa päähämme. Tiedämme oikeasti paljon.

Arvoisa yleisö, tänään on hyvä päivä muistuttaa itseämme siitä, kuinka onnekkaita olemme: Ilmainen koulutus. Ilmainen kouluruoka. Laadukas opetus. Nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä kaikkialla. Harmillisesti tämä tuppaa unohtumaan monesti. Itse arvostan suomalaista koulutusta erityisen paljon. Asuin lapsuuteni Perussa, jossa hyvään koulutukseen oli mahdollisuus vain varakkailla. Näin ollen moni lahjakas lapsi ja nuori joutui jäämään vaille kunnollista koulutusta. Mahdollisuudet olivat heikkoja. Muistutan siis jokaista ylioppilasta siitä, kuinka monesta asiasta saamme olla kiitollisia.

Hyvä kotiväki: Te olette olleet tukiverkostona tämän pitkän matkan aikana. Eikä matka ole ollut aina niin helppo. Kiitos kärsivällisyydestä. Kiitos huolenpidosta. Kiitos tärkeistä elämänviisauksista.

Haluan myös kiittää kaikkien ylioppilaiden puolesta Alppilan lukiota. Uskallan väittää, että jokainen meistä on suuresti kiitollinen kaikesta työstä ja kannustuksesta, jota opettajat, rehtori ja henkilökunta ovat tehneet ja antaneet. Kaikkien teidän työ on ollut arvokasta ja merkityksellistä.

Hyvät opettajat: Tämä kolmen vuoden rupeama ei olisi ollut mahdollista ilman teitä. Te olette näyttäneet meille suunnan. Te olette mahdollistaneet vapauden valita.

Hyvät ylioppilaat: Lopuksi haluan kiittää teitä. Kiitos avoimuudesta. Kiitos vertaistuesta. Kiitos muistoista. Tämä matka on ollut kokemisen arvoinen. Me teimme Alppilan lukiosta juuri tällaisen kuin se on   huomaavaisen, avarakatseisen ja rakastavaisen.

Toivotan meille kaikille loistokasta tulevaisuutta. Elämämme jatkuu tästä opiskelun ja työnteon sekä monenlaisten seikkailujen merkeissä   meillähän on vapaus valita.

Vaikka polkumme nyt erkaantuvat hetkeksi, Alppila yhdistää meitä aina. Alppila muistuttaa itsestään ja rohkaisee tekemään valintoja.

Emmekä toivottavasti koskaan unohda:

Mistä me tullaan? Alppilasta!

Mitä me halutaan? Anarkiaa!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: