2017 Aino Nevalainen

Hyvät uudet ylioppilaat ja kaikki tukijoukot, niin opettajat, koulun henkilökunta kuin vanhemmat, omaiset ja läheiset! Riemuylioppilaat tervehtivät teitä suurella riemulla ja suurilla tunteilla, ilon ja muistojen täyttämin mielin! Tämä on hieno päivä meille kaikille!

Kuin eilen, mutta viisikymmentä vuotta sitten, istuimme yhtä jännittyneinä odottamassa valkolakin saamista kuin te nuoret nyt tänä aamuna. Sittemmin meidän valkolakkimme on matkan varrella hieman kellastunut, kun aikuista elämää iloisine ja surullisine käänteineen ja monenlaisine kokemuksineen on taivallettu eteen päin.

Alppilan lukio oli minulle aikanaan järisyttävä kokemus siitä, miten antoisa ja hauska koulu voikaan olla. Tähän vaikuttivat hienot opettajapersoonat, uuden kokeilukoulun raikkaat opetusmenetelmät ja koulun vapautunut ilmapiiri, kuuluisa Alppilan henki.

Koulun päätyttyä lähdettiin aikuisen elämän matkalle. Kuinka ollakaan, tien varrella osoittautui, että koulun antamat valmiudet ja virikkeet muodostavat koko elämän mittaiset matkaeväät. Se on omassa elämän vaiheessani ilmiselvää, mutta isoäitinä kuulee, kuinka nuori polvi vuorollaan tuskailee saksan kieliopin tai lintujen lajintunnistuksen merkitystä.

Ammatti ja muut työn ja elämän taidot kertyvät vähitellen, mutta eipä ole monessakaan asiassa tarvinnut aloittaa tyhjästä. Ainakin kolmenlaisia eväitä on tullut nautituksi.

Koulun antama tietopohja on ollut tärkeä perustus työuralle, elämän hallinnalle ja maailman hahmottamiselle. Ei meistä kukaan edelleenkään pärjää ilman kohtuullista taitoa lukea, kirjoittaa ja laskea, ja perustietoa historiasta, biologiasta ja vieraista kielistä. Muistanpa vieläkin englannin sanoja, joita Amerikassa asunut opettajamme Liisa Huttunen elävän elämän tarinoiden avulla painoi mieleemme.

Toisekseen, ihminen tarvitsee työkaluja elämän tarkoituksen ymmärtämiseen ja maailman monimutkaisuuden keskellä jaksamiseen. Avaimia näihin taitoihin toivat aikanaan kirjallisuus, Sinikka Halmeen hienolla opastuksella, musiikki, johdattajana muiden muassa Eero Polas, ja kuvataiteet, ikimuistoisena innostajana Anssi Asunta. Uskontotunneilla ei päästy helpolla, kun Olavi Aula pani meidät oikeasti miettimään vaikeita ja syvällisiä kysymyksiä.

Kolmas asia on koulun ilmapiirin ja yhteishengen pohjalta rakentunut perusarvojen pohdinta. Tunne siitä, että on kyllin hyvä, mihin tarvitaan hyväksyvää kannustusta. Suvaitsevaisuus, joka sallii erilaisuuden sekä omalla että muiden kohdalla. Ja lopulta, usko elämään, hyvän voittamiseen ja uuden päivän koittamiseen.

Oletteko huomanneet, että usein päivitellään nykyajan menoa, meneillään olevia vaikeita aikoja ja isoja ratkaisuja, joita joudutaan tekemään suuren epävarmuuden vallitessa? Vaikeita aikoja on päivitelty niin kauan kuin muistan. Meidän sukupolvemme perusongelma on aina ollut, että meitä suurten ikäluokkien ihmisiä on liian paljon. Me olemme kokeneet kylmän sodan, Euroopan ja maailman uudelleen järjestäytymisen ja tietoyhteiskunnan syntymisen. Te nuoret joudutte aikananne ratkomaan ja kokemaan oman aikanne kysymyksiä, ilmastonmuutosta, maailman turvattomuutta ja ihmisten toiminnan arvaamattomuutta.

Koulu on teillä, hyvät nuoret ylioppilaat, varmaan vielä niin lähellä, ettei kaikkea sen antia pysty arvioimaan. Ehkä ei ole vielä käynyt ilmi, mihin tarkkaan ottaen saksan kieliopin hienouksia ja linnun nimiä tarvitaan. Teidän näkökulmanne kohdistuu eteenpäin, ja niin tulee ollakin. Oman elämän mittainen seikkailu on teillä hyvällä alulla. Me riemuylioppilaat toivotamme teille jännittävää matkaa ja riemukasta lakkiaispäivää!

Aino Nevalainen

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: