2019 Taisto Hujala

IMG_2397

Arvoisat ylioppilaat, perheenjäsenet, koulun henkilökunta, Riemuylioppilaat!

Kiitän Riemuylioppilaiden puolesta siitä, että saamme olla mukana teidän juhlissanne. Onnittelen teitä tästä hienosta suorituksestanne.

Kuulitte juuri intron Bryan Adamsin laulusta “Summer of 69” ja siinä lauletaan muun muassa “Those were the best days of my life”. Meille vuonna 1969 lakin saaneille tuo vuosi on tietenkin erityinen, samoin kuin tämä vuosi on teille. Tosin itselläni ei lakin saannista ole vielä aivan 50 vuotta, koska reputin keväällä reaalikokeessa tyttöystäväni raskauden takia ja sain lakin vasta syksyllä -69. Tyttäreni tosin ihmetteli jokin aika sitten reputtamistani, koska enhän minä ollut raskaana. Kesä 1969 meni kohdallani pitkälle vaipan vaihdossa.

Tämä ei ollut ainoa valkolakkini saamista hidastanut tapahtuma.

Lukioni 1. vuosi eli silloinen 6. luokka alkoi myös hieman epäonnisesti, koska syksyn alussa lokakuussa minut erotettiin Alppilasta. Syy oli eräissä koulubileissä aiheuttamamme hämminki. Tosin tulin rakkaaseen Alppilaan takaisin seuraavan vuoden syksyllä.

Katselin hieman, mitä 60-luvun lopulla muuten tapahtui. Tuolloin maailman nuoriso otti erityisen kovasti kantaa asioihin: Helsingissä Vanha ylioppilastalo vallattiin; v.67-68 Yhdysvalloissa syntyi ns. hippiliike, joka muun muassa vaikutti Vietnamin sodan päättymiseen ja laajemminkin rauhanliikkeiden syntymiseen eri maissa. Neil Armstromg käveli kuussa, oli Woodstock ja uusi suvaitsevaisuuden aalto alkoi vallata ihmisten ajatuksia.

Kuitenkin monen suomalaisen mielestä lähes tärkein tapahtuma vuonna 1969 oli se, kun keskioluen myynti vapautettiin.

Tiedättekö, millaisessa maassa te olette käyneet koulua? Minäpä kerron. Kuunnelkaa tarkasti!

  • Suomi on maailman turvallisin maa
  • Suomessa on maailman riippumattomin oikeuslaitos
  • Suomessa ovat maailman vakaimmat pankit
  • Suomi on inhimillisen hyvinvoinnin vertailussa maailman paras maa
  • Suomi on maailman onnellisin maa
  • Suomessa on maailman puhtainta ilmaa
  • Suomi on maailman lukutaitoisin maa
  • Suomessa on EU:n parhaat julkiset digitaaliset palvelut
  • Suomi on maailman toiseksi paras maa olla tyttö (Ruotsi 1.)
  • Suomi on maailman kolmanneksi paras maa kasvattaa lapsi
  • jne jne.
  • Suomi voitti jääkiekon MM-kisoissa kultaa

Nämä kaikki ovat kansanvälisten tutkimusten tuloksia. Paitsi viimeinen. Suomen MM-kulta ei jättänyt ketään kylmäksi. Vaikka ei olisi lätkästä yhtään kiinnostunut, finaali Kanadaa vastaan ja jälkibileet menivät varmasti monilla syvälle tunteisiin.

Siinä oli erityistä se, miten se tehtiin. Kukaan ei uskonut, paitsi ehkä valmentaja ja pelaajat itse. Se oli yhteistyötä ja toiseen luottamista parhaimmillaan ja ylivoimaisina etukäteen pidetyt vastustajat voitettiin toinen toisensa jälkeen.

Toinen samanlainen, tuore esimerkki on jalkapallon Mestareiden Liigan välieräottelu Barcelona – Liverpool. Barcelona oli voittanut ensimmäisen ottelun 3-0, ja kaikki pitivät toista ottelua läpihuutojuttuna Barcelonalle. Liverpool voitti 4-0 ja meni loppuotteluun, joka pelataan muuten tänään.

Liverpoolin tunnus on ”You’ll never walk alone”. Jälkimmäisessä ottelussa katsomossa istui loukkaantunut ja hieman surullisen näköinen egyptiläinen hyökkääjä Salah, jonka t-paidassa luki ”Never give up”.

Kukaan paitsi pelaajat itse eivät uskoneet Liverpoolin voittoon.

Kuten todettu, suomalaisilla menee aika hyvin. Mutta meille ei ihan pieni riitä. Kun koululaisten Pisa-tutkimuksien 1-sija muuttuu jollain osa-alueella 3-sijaksi, meillä julistetaan lähes kansallinen hätätila. Mitä on tapahtunut? Mikä on mennyt pieleen? Me haluamme aina olla maailman parhaita, olipa se realistista tai ei. Kunnianhimo on hieno asia, mutta liika määrä sitä voi aiheuttaa vääriä johtopäätöksiä ja aiheetonta stressiä.

Miten nämä urheilutapahtumat liittyvät teihin? Sillä tavalla, että teillä on varmasti ollut ja todennäköisesti tulee olemaan sellaisia hetkiä elämässänne, jolloin usko jonkin asian tekemiseen saattaa horjua. Silloin tarvitaan sisäistä ”Mörköä” tai uskoa ”neljän maalin tekemiseen”, mikä saa teidät selviytymään mistä vaan. Voi olla, että ympäristökään ei aina usko teihin, mutta jos te itse uskotte, se riittää.

Tätä ominaisuutta te tulette tarvitsemaan myös, jos te joskus päädytte johtotehtäviin. Johtamiseen liittyy usein piirre, että joka puolelta tulee hyviä ehdotuksia, arvostelua ja epäilyjä teidän ideoittenne suhteen. Jos te kuitenkin itse olette 100%:n varma jostain päätöksestänne, silloin päätös pitää tehdä.

Haluaisin haastaa teitä, nuoret, seuraavalla tavalla.

Olen aina uskonut siihen, että jokaisessa ihmisessä on ainakin pieni määrä anarkismia tai vallankumouksellista. Anarkismia, joka voidaan päästää irti, kun on tarpeeksi hyvä syy.

1960-luvun lopussa tällaisten liikkeiden synnyttäminen oli tietenkin hieman hankalampaa kuin nykyisin, mutta ne syntyivät ja pystyivät vaikuttamaan asioihin.

En tiedä, oletteko te koskaan miettineet, mikä olisi sellainen syy, että te, tänään lakin saaneet olisitte valmiit nousemaan barrikadeille, tai oletteko jo nousseetkin.  Barrikadit ovat hieman erilaisia kuin ennen. Ei ole pakko mennä kadulle. Ei tarvitse muuta kuin avata läppäri tai kännykkä.

Haluan korostaa, että en kehota teitä ryhtymään anarkisteiksi. Haluan vain teidän miettivän, että teistä jokainen voi vaikuttaa hyviksi katsomiinne asioihin niin paljon kuin haluatte.

Yhteiskunnallista vaikuttamista voi tehdä monella tavalla. Jos yhteiskunnalliset asiat, joita myös politiikaksi kutsutaan, kiinnostavat, juuri nyt on oikein hyvä hetki aloittaa asioihin tutustuminen.

Uusi hallitus on juuri aloittamassa, samoin uusi oppositio. Nyt on mahdollisuus seurata aivan alusta lähtien, miten uusi hallitus hoitaa maan asioita, miten ihmisten elämä muuttuu jne. Ja myös, mitä oppositio tekee sabotoidakseen hallituksen työskentelyä.

Te olette saaneet hyvät pohjatiedot siitä, miten yhteiskunta toimii. Nyt te voitte käytännössä testata, mitä olette oppineet, ja ennen kaikkea, mitä uutta te voitte vielä oppia.

Kaikkea kuulemaansa ei kannata ottaa tosissaan. Kaikkein näppärimmät ja ilkeimmät kommentit voi jättää omaan arvoonsa. Vertailun vuoksi voi sanoa, että usein se luokan hiljaisin saattaa itse asiassa olla se, jolla olisi kaikkein eniten fiksua sanottavaa, jos vain saisi suunvuoron. Haluaisin myös jonain päivänä lukea jostakin, että se ja se Alppilalainen vm. 2019 on kunnostautunut jollain hienolla tavalla Alppilan hengen mukaisesti.

Kannustan teitä myös olemaan tarkkana teille tulevan informaation kanssa. Suomessakin on jopa johtaviin asemiin pyrkiviä henkilöitä, jotka kieltävät evoluution, rokotusten hyödyt, ilmastonmuutoksen ja jopa sen, milloin ihminen syntyy. Luottakaa oikeaan tieteeseen! Sitä on paljon saatavilla.

Ajattelin puhua myös siitä, miten teidän kannattaisi suhtautua menestystavoitteisiin, mutta ajan puutteen vuoksi haluan vain lyhyesti muistuttaa teitä siitä, että kukaan ei odota teidän olevan täydellisiä, älkää siis itsekään odottako sitä. Olette hyviä juuri tuollaisina. Luottakaa itseenne ja nauttikaa elämästä!

Eräs ystäväni, jolle kerroin, että olen menossa puhumaan uusille ylioppilaille, pyysi minua välittämään seuraavan: Olemme ehkä sössineet ilmastonmuutoksen vaikutusten estämisen ja olemme siitä pahoillamme, mutta yritämme parhaamme, ennen kuin ongelman korjaaminen jää kokonaan teille!

Koulutetun ihmisen vastuu on aina antaa jotain siitä, mitä on saanut!

Toivotan teille kaikkea hyvää elämässänne! Jos tänään on pakko mennä uimaan, muistakaa kellukkeet!

Peacockissa 1.6.2019

Taisto Hujala 

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: